Sukuelinten silpomisen ennaltaehkäisy lähtee ymmärtämisestä

Ihmisoikeusliitto järjesti Kansainvälisen Female genital mutilation and cutting – a matter of human rights and gender equality –konferenssin viime lokakuussa. Konferenssi oli osa joka toinen vuosi järjestettävän FOKO (Forskning om kvinnlig omskärelse) –tutkijaverkoston tapaamista. FOKO-verkosto on perustettu 2001 vahvistamaan pohjoismaalaista yhteistyötä ja naisten sukuelinten silpomiseen keskittyvää tutkimusta. (1.)

Maailmassa elää tuoreimpien tilastojen mukaan yli 200 miljoonaa ympärileikattua naista ja vuosittain 3 miljoonaa tyttöä arvioidaan olevan riskissä joutua silvotuksi ennen 15-vuoden ikää. (2.) Siirtolaisuuden kasvaessa ja diasporan suurentuessa sukuelinten silpominen on arkipäivää myös Euroopassa ja Suomessa. (3, 9.)

Yksi konferenssin vierailevista puhujista oli lääketieteellisen antropologian professori Adriana Kaplan. Hän korosti alustuspuheenvuorossaan, että tyttöjen sukuelinten silpomisen kitkemiseksi tarvitaan tietoa ja kulttuurista ymmärrystä. Kaplan painotti, että yhdenkään terveydenhuoltoalan opiskelijan ei tulisi valmistua ilman, että tuntee erilaiset naisten ympärileikkauksen tyypit, osaa hoitaa niistä johtuvat komplikaatiot ja ottaa vaikean aiheen puheeksi asiakkaiden kanssa. Sukuelinten silpominen ei aiheuta vain verenvuotoa, kipua ja tulehduksia. Lisäksi se voi aiheuttaa virtaamisongelmia ja ongelmia kuukautisveren ulos pääsemisessä sekä komplisoituneita synnytyksiä. (6.)

Seminaarin kaikki puhujat muistuttivat, että syvälle perinteisiin juurtunut tapa ei näyttäydy sen harjoittajille väkivaltana vaan väistämättömänä, naiseuteen kuuluvana asiana. On ymmärrettävä, että äidit, jotka leikkauttavat tyttärensä, ajattelevat vain tyttäriensä parasta. Asennemuutos saadaan aikaan keskustelulla, mutta dialogissa syyllistäminen tai rangaistuksilla uhkaaminen ei edistä tavoitteita. Perusteina kannattaa käyttää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen faktoja. Medianäkyvyys on tärkeää, mutta se on osin johtanut ymmärtämättömään kauhisteluun sukuelinten silpomisesta ja tehnyt monesta naisesta vastentahtoisesti uhrin vahvistaen samalla voimassaolevia ennakkoluuloja primitiivisestä kehittymättömästä Afrikasta.

Kieltolaki ei poista perinnettä, mutta lisää rasismia

Monessa Euroopan maassa on ympärileikkauksen kieltävä laki, mutta kriminalisoinnissa on myös omat ongelmansa. Kaplanin mukaan useimmissa maissa ei ole nostettu lainkaan syytteitä silpomisesta. Toisaalta esimerkiksi Espanjassa lakia on sovellettu syrjivästi käyttäen sitä hyväksi osana siirtolaisten kontrollointia. Ympärileikkauksen ennaltaehkäisyn nimissä poliisit jahtaavat erityisesti afrikkalaisia tyttöjä ja estävät näitä matkustamasta lomalle kotimaahansa takavarikoimalla passit. Tytöille tehdään säännöllisiä terveystarkastuksia, joilla varmistetaan, ettei ympärileikkausta ole tehty. Haitallinen perinne tulisi tunnistaa terveydenhuollon lisäksi kaikessa maahanmuuttotyössä. Konferenssin lopetuspuheenvuorossa Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila toivoi, että uhka joutua ympärileikatuksi otettaisiin nykyistä painavammin huomioon turvapaikanhakijoiden haastatteluissa ja turvapaikkapäätöksissä.

Suomessa ei ole erillistä ympärileikkauksen kieltävää lakia, vaan toimenpiteeseen sovelletaan Suomen rikoslakia. Kaplanin mielestä pelkkää silpomisen kriminalisointia tärkeämpää olisi kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia ja sosiaalityöntekijöitä, jotka tavoittaisivat tytöt ja näiden perheet luonnollista kautta ja osaisivat käydä tarvittavaa dialogia. Lääketieteellisen tiedon lisäksi tarvitaan ymmärrystä silpomisen kulttuurisesta luonteesta. Tutkimusten mukaan hoitohenkilöstö kokee osaavansa ottaa ympärileikkauksen puheeksi paremmin silloin kun on saanut siihen lisäkoulutuksen. (7, 8, 9.)

Väestön monikulttuuristuessa kätilöt kohtaavat työssään yhä enemmän ympärileikattuja naisia. Ympärileikatulle voi olla traumaattista ymmärtää, että Suomessa kaikille naisille ei toimenpidettä ole tehty. Yhtäkkiä ennen kotimaassaan normaali nainen onkin muuttunut epänormaaliksi. Asian käsitteleminen voi aiheuttaa vihaa, katkeruutta, surua ja häpeää. Vaikeiden asioiden puheeksi ottamisen ja kohtaamisen taito ilman ennakkoluuloja on tärkeä työkalu ensitiedon antamisen lisäksi. (8.) Kätilölle tärkeä taito on myös osata hoitaa ympärileikatun naisen alatiesynnytys huomioiden siinä mahdolliset syntyvät komplikaatiot. (9.)

Kaplan nosti esille myös kysymyksen siitä, ylläpitääkö tällä hetkellä kehitysyhteistyön kautta tehtävä asennemuutostyö osaltaan haitallisen perinteen jatkumoa. Hän korosti, että useimmissa maissa samat lapsenpäästäjät, jotka tekevät ympärileikkauksia, hoitavat myös synnytykset. Kun kehitysyhteistyöjärjestöjen projektit tuovat heille hoitotarvikkeita ja auttavat toimintaa eteenpäin, aiheuttaa se samalla riippuvuussuhteen kehitysyhteistyötä tekevästä järjestöstä. Paikalliset lapsenpäästäjät ovat ymmärtäneet, että jos he  lakkaavat silpomasta, ei kansainvälisillä järjestöillä ole enää samalla tavalla tarvetta asennemuutostyöhön ympärileikkausten ehkäisemiseksi, ja silloin myös taloudellinen apu loppuu kaikelta muulta. Talouden epätasa-arvolla on suora yhteys ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Nykyään tytöt ovat pienemmässä riskissä joutua silvotuiksi kuin äitinsä (2). Kaplanin mukaan esimerkiksi Afrikassa aiheesta voi keskustella tänä päivänä aiempaa avoimemmin, koska moni maa on kieltänyt toimenpiteen. Kuitenkin vielä on paljon tehtävää, jotta ihmisoikeudet toteutuvat tasavertaisesti kaikkialla maailmassa. Monessa maassa toimenpide on ollut kielletty jo vuosikymmeniä, mutta silti yli 90% naisista on ympärileikattu (2). Ammattilaisten kouluttamisen ja asenteita muuttavan dialogin lisäksi tarvitaan myös jatkuvaa tieteellistä tutkimusta. Tutkimusnäytön avulla on onnistuttu osoittamaan toimenpiteen haitallisuus ja saatu aikaan keskustelua. (7.)

***

Ympärileikkausten pääryhmät

Maailman terveysjärjestö WHO:n jaottelun mukaan ympärileikkaukset voidaan luokitella neljään eri pääryhmään (4.):

Tyyppi 1: Klitoriksen ja/tai klitoriksen hupun osittainen tai täydellinen poistaminen.

Tyyppi 2: Klitoriksen sekä pienten häpyhuulien osittainen tai täydellinen poistaminen. Isot häpyhuulet saatetaan samalla typistää tai jättää typistämättä. (Toimenpidettä kutsutaan myös excisioksi.)

Tyyppi 3: Pienten ja/tai suurten häpyhuulten typistäminen ja typistettyjen häpyhuulten yhteen liittäminen niin, että virtsan ja kuukautisveren poistamiseksi jätetään vain pieni aukko. Klitoris saatetaan joko poistaa tai jättää emätinaukkoa kaventavan tai ahtauttavan ”kannen” alle. (Toimenpidettä kutsutaan myös infibulaatioksi tai faroniseksi ympärileikkaukseksi.)

Tyyppi 4: Kaikki muut naisen sukuelimiä vahingoittavat toimenpiteet, jotka tehdään ei-hoidollisita syistä. Näitä ovat esimerkiksi pistäminen, lävistäminen, viiltäminen, raapiminen ja kuumalla raudalla polttaminen (kauterisaatio).

Artikkeli on aikaisemmin julkaistu lyhennettynä versiona Kätilö-lehdessä 1/2017.

***

  1. Ihmisoikeusliitto. Verkkodokumentti. Luettu 15.10.2016.

<https://ihmisoikeusliitto.fi/fgm-matter-human-rights-gender-equality/>

  1. United Nations Children’s Fund, Female Genital Mutilation/Cutting: A global concern, UNICEF, New York, 2016. <http://www.unicef.org/media/files/FGMC_2016_brochure_final_UNICEF_SPREAD.pdf>
  1. Klementti R., Kuusio HM., Jokela S. & Koponen P. Female genital mutilation/cutting in a population based cross-sectional survey in 2014-2015 in Finland.
  1. Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelma 2012 – 2016 (FGM). Sosiaali ja terveysministeriö. <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/112458/URN%3aNBN%3afi-fe201504226213.pdf?sequence=1>
  1. Prevalence of fgm, 2013. WHO. Verkkodokumentti. Luettu 26.10.2016. <http://www.who.int/reproductivehealth/topics/fgm/prevalence/en/>
  1. Kaplan, A – Forbes, M – Bonhoure, I – Utzet, M – Martin, M – Manneh, M – Ceesey, H.

Female genital mutilation/cutting in The Gambia: long-term health consequences and complications during delivery and for the newborn. International Journal of Women’s Health. 2013: 5, s. 323-331.

  1. Kaplan, A – Singla, L – Laye, M – Secka, D – Utzet, M – Le Charles, M-A.

Female genital mutilation/cutting: changes and trends in knowledge, attitudes, and practices  among health care professionals in The gambia. International Journal of Women’s Health. 2016: 8, s. 103-117.

  1. Jokinen, Riitta. 2002. Ympärileikatun naisen kohtaaminen terveydenhuollossa : suomalaisten terveydenhoitajien ja kätilöiden asenteiden osatekijöiden tarkastelua. Pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto.
  1. Koukkula, M – Parekh, S – Klementti, R. 2014. Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelman 2012 – 2016 (FGM) väliarviointi. THL.
Heidi Auvinen
Kirjoittaja on humanististen tieteiden kandidaatti ja kätilöopiskelija

Pin It on Pinterest